小さな魔法 in the Land of the Rising Sun: おはよう大阪!

Täällä sitä viimein ollaan!

tällänen söpöys oli vastassa!

Tosiaan, matka alkoi sunnuntaina iltapäivällä, kun lähdin Edin ja äitin saattelemana Helsinki-Vantaan lentokentälle. Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä ollut, mutta se lähtöportti oli kyllä tosi nätisti piilotettu jonnekkin kentän perimpään kolkkaan. Vähän myös ketutti se ihmispaljous, ja se etten aluks tajunnu yhtään että miten pitää toimia, kun kysyttiin sirupasseja ja sitte otettiin valokuvia. Siis automaatit kysy ja otti.

Missä ne ihmiset on joilta voi kysyä neuvoa?

No eihän siinä. Tässä pari kuvaa taas tähän väliin :D

Edi pistää pahan kiertämää

Ihmeen kaupalla lento tuntui menevän melko nopeasti! Eikä pelottanut oikeestaan ollenkaan :D Eli lentoturmatutkinnan kattominen on tuottanut tulosta! Tai sitten oon vaan kasvattanu aivot.

Tutkiskelin koneessa olevaa viihdekeskusta, jossa on pieni kokoelma leffoja, sarjoja ja musiikkia. Enpä odottanut mitään suurempia valikoimalta, mutta ihme kyllä, sieltä löytyikin yksi albumi Stereoponya!

Olipahan ainakin jotain hyvää kuunneltavaa lennon aikana. Toki sieltä löytyi Chopinin pianoklassikoitakin, jotka päätyi myös soittolistalle. Tuli pieni ikävä omaa pianoa, mutta täältä asuntolasta löytyikin korvaava piano!

Kun viimein saavuttiin Kansain lentokentälle kello 9.10am, oli taas aika mennä miljoonien passintarkastusten läpi hakemaan laukkuja, joista sitten suoraan tulliin, jossa laukut pengottiin pilalle. No ei se mitään, ihmiset oli kuitenkin tosi ystävällisiä ja avuliaita, joka vieläkin tuntuu niin epätodelliselta. Ei mulle ole varmaan koskaan elämäni aikana puhuttu näin ystävällisesti, ja tarjottu apua pyytämättäkin. Sen takia ei tarvinnut kauaa KIXin kentällä mietiskellä, kun melkein kädestä pitäen vietiin lipunmyyntitiskille ja siitä bussilaiturille, josta matka kävi Nambaan.

Heihei KIX! Siellä kaukana näkyy lennonjohtotorni..

Nambaan saavuttuani vastaan tuli Hoshida-san, joka on töissä Human Academylla. Hän sitten opasti metron käytössä, ja vei minut koululle tutustumaan paikkoihin. Koulu on aivan keskellä vilkasta Osakan kaupunkia, ison midosuji-tien varrella. En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella missään isossa kaupungissa (tai no Ateenassa olen, mutta tätä ei voi edes verrata Ateenaan... Ja tiedän, se on Euroopassa, mutta ymmärrätte mitä ajan takaa.), joten voitte ehkä kuvitella miltä minusta tuntui kun noustiin metrotunnelista ylös, ja yhtäkkiä meidät onkin piirittänyt isot korkeat rakennukset, merkkiliikkeet, sun muut isojen kaupunkien ominaisuudet. On se jännä kokemus näin Kuusankoskelta kotoisin olevalle pikkukaupunkilaiselle.

Sieltä en nyt tänään kuvia ottanut, kun tuo matkalaukkujen raahaaminen eestaas oli jo ihan tarpeeksi, niin päätin jättää kameran laukkuun ja kuvailla sitten myöhemmin. Koululta Hoshida-san saattoi minut metroasemalle, ja neuvoi miten pääsen asuntolalle. Ihan hyvinhän loppujenlopuksi pääsin perille, vaikka luulin eksyneeni pari kertaa niihin sokkeloisiin metroasemiin. Tai ainakin toistaiseksi sokkeloisilta tuntuviin asemiin.

Sen jälkeen kun olin asettautunut huoneeseeni, tajusin (tai äiti tajusi), etten ole syönyt enkä juonut lähes 7 tuntiin mitään. Eli kauppaan oli pakko lähteä. Sieltä lähti mukaan vaan sellaisia tuotteita, joiden sisällöstä ymmärsin edes jotain :DD Pakko sanoa, että kaupatkin on paremmat täällä kun Suomessa. Kaikki on tuoretta, ja on paljon valikoimia ruoanlaitto aineksiin. Tähän asti täällä on kaikki ollut paremmin kun Suomessa. Oikeasti :D. Vaikka jotkut ihmiset tuijottaakin pitkään ja oudosti, mutta ymmärrettäköön se, koska harvemmin ne varmaan näkee punapäisiä valkonaamoja, joilla on rautaa silmien välissä.

Siinä vähän kuvaa huoneesta ^^

Ja päivän ostokset. Pockyt on aina must.
Ja ostin tosiaan vesimeloniakin, mutta unohdin ottaa kuvan ennenkun alotin syömään, joten en viittinyt ottaa kuvia ruoantähteistä. Ketään tuskin syödyt vesimelonit muutenkaan kiinnostaa. Että sikäli.

Ja tässä lopuksi kuvia uusilta hoodseiltani !