Paikkojen tutkimista.

On ihan hyvä, että mulla on tällänen välipäivä tässä ennen koulun alkua!

Heräsin vasta 11.30, enkä siitäkään suoraan uskaltanut mennä vielä alas aamupalalle.. Joskus ketuttaa olla ujo :D Mutta sitten viimein, kun ystäväni Kanako tsemppasi ja kertoi miten kysyä japaniksi "missä on vedenkeitin" (kun ostin eilen siis kuppi-udonia aamupalaksi), rohkaistuin, ja lähdin alas.

Menin keittiöön aika hiljaa, kun pelkäsin että herätän liikaa huomiota, mutta eihän siellä kuitenkaan ollut kun 3 ihmistä minun lisäkseni, ja sitten uskaltauduin yhdeltä pojalta kysymään, että missä voin keittää vettä. Sen jälkeen kun hän auttoi minua, aloimme vähän juttelemaan. Kävikin ilmi, että hän on meidän länsinaapurista kotoisin! Ei mennyt kauaakaan kun keittiöön asteli aussipoika, joka saman tien alkoi juttelemaan mulle.

Oli aika mielenkiintoinen hetki, kun ensin hän aloitti puhumaan "Konnichiwa! I just got off from a job interview.. Oh hi how are you! You're new here, right?"... Ja siitä jatkui loputon kysymysten virtaus ja pälätys. Mutta ei se mitään, vaikutti tosi kivalta tapaukselta, ja hän sitten esitteli minut muillekkin, ketä keittiöön nyt sen 1,5h aikana asteli, kun juteltiin.

Myöhemmin päätin lähteä kävelemään ympyrää, että näkisin vähän enemmän asioita ja saisin kivoja kuvia, mutta vähän taas oli yksinäinen olo, kun en tosiaan tiedä mihin suuntaakaan pitäisi lähteä. Sitten kun menin genkanille (eteinen, johon japanilaiset heivaa kenkänsä), hakemaan kenkiäni, niin sisälle astuu 2 jenkkipoikaa, tulossa ties mistä. Moikkasin heille, ja sen jälkeen he alkoivat jutella takaisin. Siinä kun oltiin hetki juteltu, asteli eteiseen kolmaskin jenkki, joka myös liittyi keskusteluun. Siinä hetken mietittyämme, että mihin minun pitäisi mennä tutkimaan paikkoja, päätin kysyä josko joku heistä lähtisi mukaan. Niinhän 2 niistä sitten lähti, kun yhden piti lähteä töihin.. Mulla on hirveän huono nimimuisti, joten tänään en ala mitään nimiä tähän latomaan, etten tee noloja virheitä.

Ensin suuntasimmekin asuntolalta ihan toiseen suuntaan, mihin yksin en olisi ihan ensimmäisenä lähtenyt.

Mutta hetken käveltyämme oikeen perinteisellä japanilaisella asutusalueella, törmäsimme ihanaan puroon (joki?), joka virtasi keskellä aluetta. Vieressä oli silta, jossa meni aina muutaman minuutin välein juna.

Alueella oli myös tosi kauniita taloja, joissa lähes jokaisen eteen oli perinteisesti parkkeerattu polkupyörä.

N. 10 minuutin kävelyn jälkeen, kadunvarrelta löytyi koulu, jossa oli ilmeisesti juuri tunnit päättyneet. Ulos virtasi pieniä koululaisia, jotka olivat hirveän uteliaita ja iloisia, ja innostuivat heti kun otin muutaman kuvan :D

Huomaatte varmaan, kuinka pari jo rupesi poseeraamaan kuvia varten.. Pojatkin poseerasivat porukalla, mutta en valitettavasti ehtinyt ottaa kuvaa siitä. Ujostelin muutenkin, koska tuntui niin oudolta kuvata tuntemattomia lapsia... 

Pitää muistaa, ettei olla suomessa. Täällä ei soiteta heti poliiseja perään, jos otan pari kuvaa blogia varten :D

Sen jälkeen kävelimme vielä eteenpäin, ja vastaan tuli lisää kivan näköisiä taloja ♥

n. 15 minuutin kävelymatkan jälkeen aloimme jo lähestyä pientä temppelialuetta, johon olimme suuntaamassa. Kävimme ensin pienessä kioskissa, josta tämä toinen jenkkikaverini osti meille jätskit. Sanoi että tässä on tevetuliaislahja, 大阪にようこそ. Kiitos. :D

Vihdoinkin saavuimme temppelialueelle.

Siellä pojat leikkii..Ninjaa? tai jotain muuta vastaavaa :D

Ylväs kissa

Sitten menimme ison puiston läpi hieman vilkkaammalle alueelle, jossa oli pieni ravintola, jossa toinen näistä kavereistani halusi käydä syömässä. Sinneppä suunta siis kävi!

Söin tällästä riisijuttua. (noiden liha/sipulisuikaleiden alta siis löytyy riisiä.) Unohdin jo nimen, mutta hyvää se oli. Ja vaan 280yeniä, enkä edes jaksanu syödä kaikkea! Halvaksi meinaa käydä tää eläminen.

 I wonder what they sell in 'BECK'....

Ensimmäinen KFC, jonka oon ikinä nähny. Sekös jenkkikavereita ihmetytti :--D

Papat iltapäivämatsissa

Ruoan jälkeen tosiaan jatkettiin matkaa vilkkaimmille kaduille katselemaan kauppoja! Päädyimme käytettyjen kirjojen kauppaan, josta löytyi jotain, mitä en olisi ihan heti ensimmäisinä päivinä uskonut löytäväni.. Ja siihen hintaan varsinkaan. Tosiaan, uudet kaverini sai nopeasti selville minun "Naruto-ongelmani". Tai näin he sitä kutsuivat. "She's got some serious Naruto-problems..", ja heti kaupan ulkopuolella sijaitsevasta hyllystä, toinen näistä bongasi novellin, jonka olen halunnut jo jonkun aikaa! Sitä vaan ei löydy käännettynä vielä, mutta eihän se menoa haittaa, kun se lähtikin vielä hintaan 100 yeniä!

Voitte kuvitella (tai ainakin Aliisa voi elävästi kuvitella) kuinka innoissani olin!

Eli kyseessä on siis Naruto shippuden novelli, ド根性忍伝 (Dokonjō Ninden, Tales of the utterly gutsy ninja). Nyt siis seuraava projekti on; käännä kirja suomeksi. Ok.

Hyllyt notkuu kirjoja. Tai no tässä kaikki oli mangaa. Sisällä oli n. 10 kertaa enemmän tavaraa! Mm. 3 uusinta Shingeki no Kyojin-pokkaria, joiden kannet spoilasivat liikaa. Tyhmä minä kun menin tutkimaa liikaa :D Tämän liikkeen jälkeen menimme vielä toiseenkin liikkeeseen, jossa oli kirjojen lisäksi konsoleita, pelejä, dvd:itä ja musiikkia. Pojat menivät taas mangahyllyille, kun itse suuntasin pelihyllyjen kautta musiikkiosastolle. Siellä paloi aikaa varmaan tunti vähintään.

Kun lähdimme kaupoilta, oli tullut jo melko pimeää, joka yllätti hieman!

Pakko sanoa, että tämä osa Osakan kaupungista on todella nättiä iltaisin! Olen muutenkin viihtynyt ihan hirveän hyvin täällä, ja tuntuu vaan vielä kotoisammalta, kun ihmisetkin on niin kivoja. Seuraamme liittyi myös eräs japanilainen tyttö, joka asuu myös samassa asuntolassa! Hän vain käveli kadulla vastaan, sanoi moi, ja lähti meidän mukaan. Hirveän suloinen tapaus :D Puhui niin sinnikkäästi Englantia, vaikka osaa vain alkeita.

Päätimme tästä jatkaa ruokakaupan kautta kotiin. Kauppaan vievällä kujalla oli söpö katuruokala-juttu. systeemi.

eikö!

メロンパン♥

Toinen näistä jenkeistä oli aikasemmin päivällä sanonut, että söi Japanissa ensimmäisenä melonileipää. Siihenhän reagoin heti, koska olen itsekin halunnut maistaa sitä, ja näin sitten kysyin innokkaana että mistä sitä saa??. No tästä kaupastahan sitä sitten sai! Kotiin lähti siis 2 melonileipää. Enkä kadu. En ole varmaan koskaan syönyt parempaa leipää. Huomenna uusiks!

Päivän saaliiksi kertyi loppujen lopuksi Naruto-novelli, 2l jasminiteetä, 2l vettä (tärkeää), leipää (siis melonileivän lisäksi normaalia leipää), DBZ-limsaa (joka on muuten ihan törkeän hyvää!) sekä vähän mansikkahilloa leivän päälle. Kyllä pitäisi pärjätä huomenna.

Nyt tuli aika kuvantäyteinen postaus, mutta niin matkablogin kai pitääkin olla!

Huomenna sitten kouluun, ja silloin pitäisi myös olla level check. Saapi nähä millä tasolla minun japanin osaamiseni on, oonko beginner vai en ihan :D 

Hyvää yötä, ja katellaan huomenna taas!

おやすみ!

-Anna